Sainpas porukoilta
synttärilahjaksi tuon
puhelimen, jota
hehkutin tuossa
aiemmin, ohh i love it ♥
Maanantai oli ihan kamala päivä!
Aamulla heräsin virkeänä mikä ei ole normaalia ja kaikki meni hyvin kunnes muistutus -että lähdeppä lukiolle,- ei soinukkaan ja katsoessani kelloa huomasin että oli enää pari minuuttia aikaa koulun alkamiseen. Tällä hyvällä alulla sitten ei lähteny pyörä auki, vaan avain vaan meni mutkalle kun laitoin sitä sisään ja soitin paniikissa isälle ouluun että mitää mää teen????? Yritin sitte lämmittää lukkoa tulitikuilla (sytkäri hukasa : /) ja kadoin sen päälle kuumaa vettä, uitin vara-avainta markariinissä ja koitin taas, mutta ei kun ei. Päätin viedä pyörän sisälle ja lämmitin lukkoa hiustenkuivaajalla, tällöin olin jo puolituntia myöhässä, joten päätin sitte kävellä kun ei pyörä voinut millään suostua yhteistyöhön.
Noh hypärillä olin sitten luvannut itselleni että käyn tekemässä pääkoululla Tuotesuunnittelun työn puhtaaksi, koska sen olisi pitänyt olla tiistaina valmis. Hirveellä kiireellä sitä siinä yritin värkätä, mutta en ehtiny saada sitä valmiiksi, kun piti jo suunnata vaihteeksi taas lukiolle, joten päätin tehdä sen loppuun Pekan luona illalla.
Lukion jälkeen menin Sallan kanssa Löytö palaan ja Prismaan ja suuntasin kotiin.
Ettei päivä helpottuisi oli mulla kotiovella järrkyttävä vessantarve ja en löytänyt avainnippuani, onneksi löysin vara-avaimen ja pääsin toilettiin. (Pieni + tähän väliin sain pyörän auki !!)
Illan päälle, kun Pekka alkoi soitteleen, että tuuppas jo, aloin etsimään tätä tärkeää tuotesuunnittelun tehtävää kassistani ja ahh ei tietenkään se ollut siellä, sehän oli ollut aivan liian helppoa. Tässä vaiheessa aloin etsimään myöskin hukassa ollutta avainnippua, ja kuten arvattavissa sekään ei ollut kassissani enää. Päätin kääntää taloni ympäri...
Hmm..., mutta ei. Nyt olin jo ihan raivoissani miksi on olla kaiken näin vaikeaa! Lähdin pyöräilemään kaupasta tulo reittiäni ja suuntasin prismaan, kävin läpi kaupan väli välitä, mutta en löytänyt mitään minulle kuuluvaa. Menin info-pisteelle ja sielläkään ei tietenkään mitään päivää parantavaa tapahtunut. Suuntasin lukiolle ja etsiskelin luokkahuoneidenavaintenomistavaa -henkilöä, että pääsisin tutkimaan äidinkielenluokkamme. Ja... tiddididii ei YHTÄÄN MITÄÄN.
Tiistai The Better Day
Aamulla päähäni välähti ajatus, että avaimeni ovat Lybeckerin pääkoulun vessan lavuaarin reunalla. Aamun lukiotuntien jälkeen menin Löytö palaan etsimään Tuotesuunnittelun tytötäni, mutta siellä avulias myyjä ei osannut auttaa. Menin pääkoululle hakemaan avaimeni ja sieltähän ne oli siivooja löytänyt, lavuaari reunalta.
Pattijoella sain kuulla helpotukseksi, että pidämmekin koko päivän putkeen Verhoilua, enkä tarvitse Tuotesuunnittelun tytötä Puupajalle, jossa on siis millintarkka oma suunnitelma Puupajalla tehtävästä säilytyslokerosta, josta ei ole kopiota ja, jossa ei lue EDES nimeäni :S, vielä sinä päivänä vaan vasta ensiviikolla, huh.
Kahvi tauolla, kun kerroin eilisestä ongelmarikkaasta päivästä, ihana Auli-Mammamme kehotti mua käymään vielä uudestaan ja uudestaan kysymässä Tuotesuunnitteluntyötäni Prisman infosta, tein neuvon mukaan ja "tarkoitatko tätä, asiakas oli tuonut tän kassalle?" vähänkö olin mielissään miten nii päiväni oli pelastettu!
Niih, tosiaan mullapas
on huomenna
sweet sixteen synttärit
ja
