03 maaliskuuta, 2014

Ouh, mitkä hinnat Sveitsiseni!

Voi mitä hiljaiseloa on täällä blogissa ollut. Elämä vaan on ollu yhtä InterRailia itsessäänkin, 
kun olen kokoajan menossa jonnekin. Viikon päästä taas ulkomaille!

Nyt palataan kuitenkin ajassa taaksepäin, kun oltiin matkalla Colmarista, Ranskasta Liehtensteiniin. 
Sveitsin läpi matkustaessa pysähdyttiin kolmeksi tunniksi Baseliin. 
Rautatieasemalla tajuttiin, että Sveitsissähän puhutaan saksaa, jota me taas ei puhuta sanaakaan. Tästä syystä ei löydetty vessaa eikä laukkusäilytystä. Kannettiin sitten rinkkoja selässä monta tuntia.. huhhuh. Onneksi kuitenkin löydettii ilmainen vessa jostain museosta/kirjastosta
Paul oli tulostanu meille kartan, ettei eksyttäis Sveitisin kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin. Ehdittiin käydä katsomassa sillalta kauniita maisemia, jututtaa feissareita ja kuvaamassa hauska kaupungintalo. Ennen kuin hypättiin taas junaan, käytiin pitsalla ja hinnat oli kyllä suolaset (28,90CHF eli 23,83€). 
DNA:n liittymässä puhelut Suomeen ja oleskelumaahan nousi kolmen kertaisiksi Sveitsiin tultaessa ja 
senkin jälkeen, kun pääsimme Liehteinsteinin puolelle, puhelin laskutti silti Sveitsin hinnoilla :(


Colmar-Basel-Sargans-Vaduz
Koko InterRail reittimme löydät täältä.

05 helmikuuta, 2014

Fairy Tale Destination

Viikkoa ennen meidän saapumista Colmariin otettiin yhteyttä Pauliin CouchSurfingin kautta. Jo seuraavana aamuna Paul toivotti meidät tervetulleeksi. En edes tiennyt etukäteen miltä Colmar näyttäisi, mutta tiesin sen olevan satumainen ja romanttinen kaupunki.
 Ote mun matkapäiväkirjasta:
"En tajunnut ensin, että Paul aikoo esitellä meille paikkoja. Se käski meidän jättää rinkat autoon, ottaa kamera mukaan ja kävellä pari korttelia. Rakastuin. Taloissa oli söpöt hobitti ovet, kaikki talot erivärisiä, kadut kapeita ja paljon kukkia. Oltiin jossain satumaassa!"
Yllä olevaa kuvaa voin avata sen verran, että Paulilla on tapana viedä sohvasurffarit täynnä yksityiskohtia olevalle kirkolle ja pyytää työntämään sormi pienen miehen jalkojen väliin. Kuinka hämmentävää se olikaan! Paul vaan tuumas, että kuin harvoin sitä pääsee koskettelemaan munkin kiveksiä. Emoji
Paul lainas meille sen hienoo objektiivia, jonka tietoja en tietenkää muista! Mahtavaa oli kyllä päästä tutustumaan CouchSurfingin kautta niin ihaniin ihmisiin. Se että tuntematon ihminen luottaa sut sen omaan kotiin ja tarjoaa sängyn, todella hyvää ruokaa ja esittelee paikkoja.. se on ihan uskomatonta. Tulee vaan todella kiitollinen ja onnekas olo.
Yllä kaunis Mini Venetsia, jota päästiin ihanilemaan ennen ihka oikeeta Venetsiaa. Ja alla varmaan maailman söpöin yksiö!! Netistä löytyy muuten ihania kuvia Colmarista joulunaikaan... on kuulemma pikkusen suosittu.

Mulle nousi kuume Colmarissa jo ekana päivänä, mutta ei tullu kuuloonkaan jäädä sänkyyn makaamaan. Paul anto mulle lämmintä päälle ja istutti meidät illalliselle, jonka menussa oli kania. Aterioihin kuului aina myös alku- ja jälkiruoka. Kerrassaan mahtava host! Erikoisinta oli makea ruskea Mesjuusto, jota Paul oli ostanut Norjasta. Joskus pitää mennä kauas, että oppii jotain läheltä. Saatin myös hyvät ohjeistukset ja kartat Sveitsiä varten, kun matka jatkui kohti Baselia.

Talot eivät muuten ole alkuperäisesti tuollaisia, vaan rakenteet on tullut kulumisen yhteydessä esiin. Lisää taloja on tuunattu ulkopäin ihan turismia ajatellen. Kesällä ja talvella Colmar on täynnä turisteja, joten oltiin syksyllä aivan täydelliseen aikaan siellä. Saimme sieltä myös paljon sohvatarjouksia toisin kuin Pariisilaisilta, joiden vähäisistä vastauksista kaikki oli kieltäviä. Monet hostit eivät puhu englantia, mikä tuottaa kivan kielimuurin. Meidän hostimme oli kotoisin Irlannista, joten kielimuuria meillä ei onneksi ollut.

Paris-Colmar-Basel
Katso koko InterRail reittimme täältä.

18 tammikuuta, 2014

Bonjour Paris!

Seitsemältä aamulla meidän bussi saapui Pariisiin. Väsyneenä ja nälkäisenä osasimme vielä tehdä järkeviä päätöksiä ja ostimme metroliput kahdelle päivälle, 17,80€. Näin pääsimme viemään Hotwire.comin kautta varaamallemme Hotel D'Amiens -hotellille tavarat säilytykseen ja etsimään jotain syötävää.
Pitää myöntää, että ensivaikutelma Pariisista ei ollut yhtä hieno, kuin oltiin odottettu. Tuli kummasti ulkopuolinen ja epävarma olo, kun ei ymmärtänytkään kuulutuksia, kylttejä ja ihmisten keskusteluja kuin Englannissa. Ja niin, Pariisi haisee ikäväkyllä.. pissalle. Ei mikään miellyttävä ominaisuus. 
Rastapäinen poikaystäväni veti kuin magneetti puoleensa outoja hiippareita, jotka olisivat halunneet myydä meille vaikka mitä. Ei kiitos. Pariisissa, kuten muissakin suurkaupungeissa elää kadulla paljon ihmisiä. Ja niin, ranskalaiset ei mielellään puhu englantia. Tässä pari tärkeää lausetta, joilla voitte maustaa puhettanne, jos ei ranskan kieli ei muuten luista.
En osaa ranskaa. - Je ne parle pas français.
Hei! - Bonjour!
Ole hyvä! - S'il vous plaît!
Kiitos! - Merci!
Anteeksi! - Je suis désolé!
Näkemiin. - Au revoir.
Kyllä. - Oui.
Ei.Non.
Oon kumminki haaveillu pitkään pääseväni Pariisiin. Ensivaikutelmasta huolimatta, olin mielissää, että päästiin sinne. Eiffel torni näytti kyllä kauniilta illalla. Paljon turisteja ja kauppiaita jakoi tän kokemuksen meidän kanssa. 
Mulla on ollu tapana kiertää museot kaukaa, mutta Kristian sai mut houkuteltua Louvre-museoon. Oltiinkin onnekkaita, sillä päästiin ilmaiseksi sisään. Syy ilmeisesti oli, että olimme 18-26-vuotiaita ja jostain muusta Euroopan maasta. Käyttäkää tämä tarjous! Taisin aluksi nauttia enemmän ikkunoiden näköaloista, kuin itse maalauksista, jotka näytti kaikki ihan samanlaisilta.. 
Mona Lisa oli suojattu ilmastoidulla kehikolla, panssarilasilla ja tietenkin ympäröity naruestein. 
Se näytti hurjan pieneltä muuten tyhjällä seinällä. Piti paljon tsuumailla, sillä tämän lähemmäs 
ei teosta päästy, sillä katselijoita sen ympärillä oli tooodella paljon. Krisse muuten löysi jotain ..? 
Mulle eniten Lovressa sykki Kreikka, Egypti-osastot. Näin sisustussuunnittejana huomaan katsovani kaikkea vähän sillä silmällä, että haluaisinko tän osaksi jotain sisustusta! Museon jälkeen oli aika mun päästä valloilleen, kun Krisse päästi mut ostoskaduille! Tätä olin erityisesti oottanu, kun oon aina pitäny Pariisia jonkunlaisena muodinmekkana. Ahh, mitä ihania hippiliikkeitä, vintage kauppoja, sisustusputiikkeja.. J'aime faire du shopping.
Voitteko kuvitella, kuinka onnelliseksi tulin poistuessani Wasted-liikkeestä? Meidät nimittäin pysäytti muotibloggaaja nainen, 
joka halusi ottaa minusta asukuvan lehteen! En edes tajunnut kysyä, että mihin lehteen kuva tulisi, kun olin niin hämmästynyt. 
Anyways, that felt good!! Ja voitte varmaan arvata, että annoin luvan! LOOKBOOK
Ehdittiin vielä viimeisenä iltana käydä katsomassa turistien ympäröimää, Moulin Rougea
Olisi ollut hienoa käydä katsomassa esityskin sisällä, mutta tajuttiin se liian myöhään. 
Maanantai-ilta vei meidät vielä Notre Damen luo. Sielläkin oli paljon ihmisiä. 
Oli kyllä ihana kuunnella tämän miehen, Joan Roviran covereita Pariisin lämpimänä syysiltana. 
Ostin myös mukaani levyn, että voisin fiilistellä tuota päivää kotonakin. 
Ilotulite-show oli myös upea! Kyllä Pariisista jäi lopujen lopuksi hauska kokemus. 
Parasta oli ystävälliset kauppiaat, valtavat patongit ja tunnelma Notre Damen luona.

London-Paris-Colmar
Koko reittimme löydät täältä.

20 joulukuuta, 2013

Take me to the candyshop

Liverpoolista lähdimme Kingston Uppon Hulliin. Siellä meitä oli vastaanottamassa Kristianin pitkäaikainen nettiystävä Emily, jota hän ei ollut aiemmin tavannut kasvotusten. Pääsimme Emilyn ja hänen äitinstä luokse kahdeksi yöksi. Ensimmäisenä iltana päätimme tilata pitsat ja viettää ilta elokuvien parissa. Emilyllä oli vaikeuksia ymmärtää, että tavallisesti otan pitsaan ainakin poroa ja majoneesin. 
6-vuotta kasvisyöjänä elänyt Emily, haluaa nyt tulla Suomeen ja syödä poroa.

Seuraavan päivän vietettimme Pohjanmeren rannikolla, Scarboroughissa Emilyn ja Lauran kanssa.
Tässä on Laura ja hänen pieni teemukinsa.
Have-to-do-in-England 
Juo teetä 
Syö Fish and Chips -annos 
Hullissa emme ehtineet viettää aikaa, mutta se jäi silti mieleeni hyvin kauniina kaupunkina. 
Emily kertoi, että siellä kaikki tuntevat kaikki ja siellä asuu paljon rikkaita ihmisiä. 
Sen kyllä näki upeista taloista, joita tuli kerta toisensa jälkeen vastaan.
Jouduimme moniin vaihtoihin matkalla takaisin Lontooseen, sillä junaraiteita korjattiin. 
Sitten olikin aika jatkaa matkaan Ranskaan...

Hull-Scarborough-Hull
Hull-Goole-Doncaster-Newark-Petersporough-London
Koko reittimme löydät täältä.

Ps. Jos te ihanat lukijani haluatte muistaa minua vähän jouluna, niin mahtava joululahja olisi, 
jos lukijaboxiini tupsahtaisi 4 rekisteröinyttä lukijaa lisää ja saisin 100 lukijaa täyteen! Emoji